|
Soinio oli
tarkka mies uudessa tehtävässään, kuten jäljempänä entisen
mökkiläisen Ennelän omakohtainen kokemus kertoo.
Kesäkotitoiminta Helsingin poliisissa alkoi jo vuonna 1929. Silloin
Helsingin Poliisien Yhdistys (eli HPY) oli sopinut kolmen muun
poliisin urheiluseuran kanssa yhteisen kesäkodin perustamisesta.
Kaupunginvaltuusto antoi niille vuokralle huvilan Pihlajasaaresta.
Se osoittautui liian pieneksi, joten maaliskuussa 1937 HPY vuokrasi
yksinään Helsingin kaupungin kiinteistölautakunnalta ns. Åbergin
huvilan Lauttasaaren läntiseltä rannalta IV patterin alueelta.
Nykyisen pysäköintipaikkamme kohdalla sijainnut
Åbergin huvila
avattiin toukokuun lopussa 1937. Heti ensimmäisenä vuonna
vieraskirjan mukaan kesäkodin kävijämäärä oli lähes 900.
HPY:n jäsenistölle huvila oli edelleen liian pieni, jonka vuoksi
saatiin lupa kiinteistölautakunnalta kesämajojen pystyttämiseen
huvilan läheisyyteen. Alueelle rakennettiin parisenkymmentä
pulpettikattoista majaa. Nuo ns. vanhat majat saivat sijaita
enintään 50 metrin etäisyydellä Åbergin huvilasta.
Nykyisen majan
nro 209 ensimmäinen omistaja, nyt 94-vuotias
Urho Ennelä tuli
poliisiksi v. 1935. Hän on kertonut, että hänen vanha majansa oli
alun perin nykyisen kesäkodin pääoven edessä, tikkataulutelineen
kohdalla. Ennelä oli 40-luvulla joutunut siirtämään majaansa
kansanpuistojen isännöitsijän, alussa mainitun Kaarlo ”Keppari” Soinion määräyksestä viitisen metriä Åbergin huvilan suuntaan eli
Krimin sodan aikaisten vallien puoleiselle reunalle. Huvila kun oli
ollut hieman liian kaukana Ennelän mökistä. Määräyksiä kaupungin
suunnalta on siis tullut ennenkin ja alusta alkaen, viimeisimpänä
uusi kesämajojen rakentamistapaohje.
Vuonna 1950 HPY
luopui vuokrasopimuksesta vastaperustetun Helsingin poliisilaitoksen
kesäkotiyhdistys r.y:n hyväksi. Tällä toimenpiteellä saatiin koko
poliisilaitoksen henkilökunta yhteisen kesäkotitoiminnan piiriin.
Kesäkotiyhdistys oli sopijaosapuolena kahdessa eri
maanvuokrasopimuksessa, joista toinen koski päärakennusta ja saunaa,
ja toinen maja-aluetta. Ensimmäinen sopimus oli voimassa 25 vuotta
ja maja-alueen osalta vuoden kerrallaan.
Heti
vuokrasopimuksen teon jälkeen pidettiin talkoiden avajaiset
heinäkuussa 1950. Talkooinnostus oli tuohon aikaan valtava:
avajaistalkoissa oli saapuvilla noin 100 poliisimiestä. Alueelle
vedettiin vesijohto ja aloitettiin saunan rakentaminen. Saunan
piirustukset teki kaupunginarkkitehti Sysimetsä. Löylyistä päästiin
nauttimaan jo samana vuonna, vaikka viimeistelytöitä jäi
seuraavallekin vuodelle. Mainittakoon, että poliisit halusivat
saunoa myös 40-luvulla ja olivatkin rakentaneet alueelle
saunan. Se
oli rakennettu tavallisen kesämajan näköiseksi, koska se oli
luvaton.
Rantasaunan
valmistuttua oli tarkoitus heti rakentaa Åbergin huvilan tilalle
uusi kesäkoti. Tämä vaati kuitenkin asemakaavamuutoksen, mikä
hyväksyttiin sisäministeriössä elokuussa 1953. Kesäkotirakennuksen,
jossa nyt juhlimme, piirustukset teki arkkitehti Uno Sjöholm. Tiiltä,
sementtiä ja laastia saatiin lahjoituksina hiljalleen, joten
rakentaminen päästiin aloittamaan vasta keväällä 1955 ja talo
valmistui 1958.
Rakennustöistä
mainittakoon, että louhintatöiden jälkeen tehty sokkelityö annettiin
oikeusministeriön vankeinhoito-osaston välityksellä vankityövoiman
suoritettavaksi ja siitä maksettiin palkkaa 50 silloista markkaa
työtunnilta. Talon vihkiäiset pidettiin 15.6.1958.
Suurempien rakennushankkeiden ohella alusta lähtien rakennettiin
uusia kesämajoja laajennetulle vuokra-alueelle. Vanhat majat piti
muuttaa harjakattoisiksi ja niihin oli rakennettava verantaosa.
Poliisien alueella majoja oli olympiavuonna 1952 jo 60 ja lopullinen
määrä oli ja on edelleen 63 majaa.
Näissä
puitteissa toimittiin neljäkymmentä vuotta. Juhannuskokkoja
poltettiin, ongittiin kilpaa, käytiin ns. kolmiotteluita poliisien,
sotainvalidien ja liikennelaitoksen majanomistajien välillä sekä
herkuteltiin grillijuhlissa ja joulupukkikin kävi pikkujouluissa.
Torstaina
12.6.1997 rakennusviraston viherosasto, nyttemmin katu- ja
puisto-osasto, julkaisi Helsingin Sanomissa ilmoituksen, jolla
haettiin yhdistyksiä hoitamaan eri alueiden kesämajatoimintoja.
Kesäkotiyhdistyksen entinen vahtimestari Taimi Teittinen oli
leikannut ilmoituksen talteen ja vienyt sen silloiselle
majanaapurilleni Antti Karajakselle. Istuin vaimoni Ullan kanssa
kauniina kesäpäivänä majamme keinussa, kun Antti saapui. Hän mitään
sanomatta antoi lehtileikkeen luettavaksemme, istuutui pöydän ääreen
ja jäi odottamaan kommenttejamme. Emme itse olleet huomanneet
ilmoitusta. Antti tuumasi: "Jos te ette tee mitään, niin kukaan
muukaan ei tee." Alkuihmetyksestä saimme sanotuksi, että se on "aika
iso homma".
Nukuimme
parinkin yön yli ja pohdimme asiaa sekä keskustelimme muutaman
majalaisen kanssa. Sitten Ulla sanoi: "Kyllä minä voin hoitaa
kirjanpidon." Vastasin Ullalle: "Pystynhän minä nuo vesiputket
hoitamaan."
Kutsuimme
alueen mökkiläiset koolle sunnuntaiksi 13.7.1997 saunarantaan
keskustelemaan asiasta sekä päättämään yhdistyksen perustamisesta.
Asiasta käytiin vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan. Koska asia
oli uusi, ei mökkiläisistä jäänyt kuin neljä perustamaan uutta
yhdistystä. Perustamisasiakirjan allekirjoitti myöhemmin vielä
seitsemän majanomistajaa, joten perustajajäseniä oli 11. Yhdistyksen
säännöt oli laadittu uskoen, että majanomistajuus säilyisi
jatkossakin ammattikunnalla, joten varsinaisena jäsenenä saattoi
olla vain poliisihallinnossa työskentelevä. Perustamisella oli
kiire, koska perustamisasiakirjat piti saada jätettyä
yhdistysrekisteriin ennen vuokrailmoituksessa mainittua
ilmoittautumispäivää 30.7.1997.
Kesäkotiyhdistys oli myös hakenut vuokrasopimusta kesämajojen
osalta. Syksyllä Viherosasto pyysi vielä tarkennusta hakemukseemme,
miksi juuri meidän kanssamme vuokrasopimus tulisi solmia. Yleisten
töiden lautakunnan ratkaisu oli uudelle yhdistykselle eli
Poliisimajalaiset ry:lle myönteinen.
Vuoden 1998
puolella käydyissä vuokrasopimusneuvotteluissa kaupungin edustajat
pysyivät vankkumattomasti kannassaan, että ammattisidonnaisuutta ei
sisällytetä vuokrasopimukseen. Viherosasto tosin ilmoitti, ettei
sillä ole mitään sitä vastaan, jos poliisit myyvät majojaan vain
poliiseille. Vuokrasopimuksen solmimisen jälkeen ja asiaa
pohdittuamme myös juridiikan kannalta päätimme muuttaa sääntöjämme
siten, että kuka tahansa luonnollinen majanomistaja voi olla
yhdenvertainen yhdistyksen jäsen. Muutos merkitsi sitä, että
majanomistajuus käytännössä vapautui kaikille helsinkiläisille.
Uuden
yhdistyksen myötä, ensimmäisen kerran sitten HPY:n vuokra-ajan
jälkeen, majanomistajat saattoivat olla jäseninä ja osallistua
päätöksentekoon yhdistyksessä, joka kokouksissaan käsittelee
aluetta, toimintaa ja heitä itseään koskevia asioita. Lyhyessä
ajassa kaikki majanomistajat liittyivät yhdistyksen jäseneksi.
Poliisimajalaiset ry:n ensimmäinen suuri haaste, saada vuokrasopimus
ja majanomistajat sen taakse, oli toteutunut.
Toinen suuri
haaste tuli verovirastosta vuonna 2000, kun verottaja pyysi
lisäselvityksiä vuoden 1999 verotukseen. Verottaja siis muutti
aiempaa käytäntöään katsomalla, että Poliisimajalaiset ry:n
jäsenkunta on rajoitettu joukko majanomistajia, eikä yhdistys
olekaan yleishyödyllinen yhteisö. Yhdistykselle laitettiin maksuun
veroja kolmelta vuodelta samanaikaisesti: vuoden 1999 lopullinen
tulovero sekä vuosien 2000 ja 2001 ennakkoverot. Se tuntui pienen
yhdistyksen likviditeetissä, mutta onneksi saatoimme käyttää
rakentamiseen säästettyjä varoja veroerien maksuun.
Mielestäni
verottaja haki ennakkopäätöstä majayhdistysten verottamiselle
yleensä, koska verokohtelu muiden majayhdistysten ja
siirtolapuutarhojen osalta oli ollut toinen.
Teimme
Uudenmaan verotuksen oikaisulautakunnalle oikaisuvaatimuksen. Se
hylättiin.
Valitimme hallinto-oikeuteen. Veroasiamiehen lausunnon saatuaan
hallinto-oikeus ratkaisi asian eduksemme ja esittämillämme
perusteilla, sekä palautti asian uudelleen käsiteltäväksi
verottajalle. Tuntui hyvältä voittaa verottaja! Se olikin
mielestämme ollut väärässä kaiken aikaa.
Kolmas suuri haasteemme oli saada oma varasto- ja puuseerakennus. Se
rakennettiin loppuvuonna 2003. Piirustukset teki talkootyönä poikani
Jouni Honkanen, joka on myös yhdistyksemme jäsen.
Ensimmäisessä omassa rakennustyössämme oli monta vaihetta. Uusi
osayleiskaava mahdollisti sen rakentamisen. Vanha, sekä pohjasta
että katosta lahonnut varasto- ja puuvessarakennus oli ollut
kesäkotiyhdistyksen vuokrasopimuksessa ja sen omistuksessa. Kävimme
asiasta tiiviit neuvottelut kesäkotiyhdistyksen ja kaupunginkin
kanssa ja sovimme lopulta, että tuleva rakennus siirrettiin meidän
vuokrasopimukseemme ja omistajuuteen ja että vanha huoltorakennus
jäi meille purkurasitteeksi.
Oman mausteensa
toi notkelmassa sijaitseva rakennuspaikka. Perustustyötä tehtäessä
todettiin, että heti näkyvän maan alapuolella muutaman kymmenen
sentin päässä oli jo maavesi. Perusta piti korottaa ja salaojittaa,
jotta rakennus säilyy, niin kuin sanotaan ”isältä pojalle” ja vielä
suorassa.
Rakennuskustannukset katettiin mm. jäsenlehtituotoista vuosien
varrelta kerätyillä säästöillä ja majalaisilta perittiin vain
nimellinen 100 euron maksu.
Viimeinen vaihe
oli rakennuksen sähköistys. Rakennusviraston luvalla,
energialaitoksen myötävaikutuksella ja majalaisen Kari Puustisen
opastuksella suunnittelimme sähköasiat ja lopuksi hyvä tuli.
Ja taas
perittiin 100 euroa majalaisilta, nyt sähkökustannuksiin. Sähkövalot
syttyivät puuvessoihin ja varastoon 2005.
Katu- ja
puisto-osasto on nyt vuodenvaihteessa teettänyt maja-alueiden
vesihuollon parantamisen tarveselvityksen. Annoimme viime vuoden
puolella lausuntomme selvitykseen. Odottelemme kaupungilta
tarveselvityksen lopullista versiota tiedoksemme. Selvityksen viesti
on kuitenkin se, että kun jotain rakennamme, vesi- ja
viemäröintiasiat tulee olla nykylainsäädännön tasolla.
Jäsenkuntamme
on hyvä tiedostaa, että kesäkotiyhdistys on poliisin ammatillisten
yhdistysten omistama, joten sen intresseihin ei kuulu muuta kuin
poliisihenkilöstön palveluiden ja virkistysten järjestäminen. Olemme
toistaiseksi voineet sopia Poliisimajalaiset ry:n kaikkien jäsenten
puolesta saunan käyttämisestä. Poliisihenkilöstön kannalta katsoen
”siviilien” joukon kasvaessa tiettyyn määrään, kesäkotiyhdistyksen
halu sopimiseen hiipunee. Sen vuoksi on jo nyt varauduttava oman
saunan ja pelikentän luokse merkityn huoltorakennuksen rakentamiseen
sekä vesi- ja viemäritöiden suunnitteluun. Suunniteltava on myös
varojen saanti näihin projekteihin. Kustannukset tulevat olemaan
moninkertaisia ensimmäiseen rakennukseemme verrattuna.
Oma 60 m²
saunarakennuksemme on osayleiskaavan mukaan mahdollista tehdä
nykyisen, vuodelta 1961 olevan kesäkotiyhdistyksen
puuliiterin
paikalle. Nykyisen pesutuvan kohdalle on varattu tila uudelle 60 m²
huoltorakennukselle, mm. korvaamaan puuliiteriä. Saunaamme varten on
valmiina maja-alueen halki kulkeva, tietoliikennekaivantoon asetettu
sähköputki. Kaikki muu saunaan liittyvä sitten puuttuukin. Nämä ovat
lähitulevaisuuden suuria haasteita.
Uskon, että hyvä rinnakkaiselo kesäkotiyhdistyksen kanssa jatkuu
tulevaisuudessakin. Uskon myös, että poliisimajalaisjäsenet tulevat
viettämään paljon mukavia päiviä Länsiulapanniemellä, sen lisäksi
että juhannuskokkoja poltetaan, ongitaan kilpaa, herkutellaan
grillijuhlissa ja odotetaan pikkujouluissa joulupukkia.
Toivotan kaikki
tervetulleiksi sekä hauskaa 10-vuotisjuhlaa!
|
